Islanninhevonen

Islanninhevonen on yksi maailman vanhimmista hevosroduista. Sen arvellaan polveutuvan viikinkien mukanaan tuomista hevosista heidän asuttaessaan Islannin 700-800 -luvulla. Rotu on hyvin puhdas, sillä lähes tuhanteen vuoteen ei ole Islantiin saanut viedä hevosia. Tänä päivänäkin kerran Islannista lähtenyt hevonen ei voi sinne enää koskaan palata.

Issikat ovat kooltansa pieniä hevosia. Niiden säkäkorkeus vaihtelee noin 120-150cm:n välillä, ollen keskimäärin noin 135cm. Se on kuitenkin kokoonsa nähden vahva rotu ja kantaa helposti aikuisen ihmisen. Pienestä koostaan huolimatta kyseessä on hevosrotu. Se on rakenteeltaan vahva ja terve rotu. Se on luotu kestämään Islannin ankara ilmasto ja issikat kasvattavatkin talveksi paksun, säätä kestävän talvikarvan. Meillä täällä Pohjois-Suomessakin islanninhevoset pärjäävät mainiosti pihatossa tai pikemminkin pihattotarhassa, sisälle itse pihattoon hakeudutaan vain ani harvoin, lähinnä pitempien syyssateiden aikaan. Kovilla pakkasilla hummat köllöttelevät tyytyväisinä hangella, paahtavalta auringolta ja navakalta tuulelta haetaan suojaa puiden siimeksestä.

Islanninhevoset ovat luonteeltaan kilttejä, tasaisia ja helposti käsiteltäviä. Osaltaan tämä johtuu siitä, että vielä tänäkin päivänä islanninhevoset kasvatetaan tyypillisesti laumoissa. Tästä syystä on myös erityisen tärkeää, ettei issikkaa pidetä koskaan yksin vaan aina laumassa, mieluiten toisten islanninhevosten kanssa.

Islanninhevosella on myös kaksi omaa askellajia. Käynnin, ravin ja laukan lisäksi issikoilta löytyy myös töltti ja liitopassi. Töltti ja passi ovat issikoille luontaisia askellajeja ja ne liikkuvat niissä vapaana jo varsasta lähtien.

Töltti on varmasti yksi islanninhevosen suuren suosion syistä ja eittämättä yksi sen tärkeimmistä ominaisuuksista. Töltti on käynnin ja ravin välissä sijaitseva nelitahtinen askellaji. Siinä hevosen jalat liikkuvat samassa järjestyksessä kuin käynnissä, niin että vähintään yksi jalka on aina maassa. Tästä johtuen töltissä ei ole esimerkiksi ravista tuttua liitovaihetta, jossa hevosella on välillä kaikki jalat ilmassa. Hevosen laskiessa jalkansa liitovaiheesta maahan tulee ravin tyypillinen pompottava liike. Liitovaiheeton töltti onkin ratsastajalle miellyttävät tasainen ja pehmeä askellaji istua. Nopeudeltaan töltti voi vaihdella ihmisen hölkän vauhdista aina reippaan laukan vauhtiin.